Hassunnäköiset lastentuolit putsasin. Sisäpuolelta niissä on jokin valkokuultolakka (tai mikä se nyt mahtoikaan olla) ja ulkosivut Empirellä. Toinen kylki keltainen ja toinen tuollainen sinisenliila, laventeliksi kai voisi kutsua.
Tämä on se siskolleni tekemä keinutuoli, jonka kanssa tuhrasin tuntikaupalla, kun vanha musta maali oli jotenkin poikkeuksellisen hankalasti poistettavissa. Tuolista tuli niin kivannäköinen (oma lievästi subjektiivinen mielipiteeni), että tosissaan hieman harmitti antaa se toisen huushollin koristukseksi. Vasemmalla siis (epäloogisesti) lopputulos, oikealla lähtötilanne. Musta keinutuoli oli itse asiassa aika kauniisti kulunut, vai mitä meinaatte?
Elinan tyttären vanha sänky löysi uuden kodin meiltä. Eino sai ihanan liilaksi maalatun sängyn huoneeseensa.
Kuva pöydästä ennen työskentelyä. Herdinin petsillä muotiruskeaksi, ja on toimittanut meidän kotona jos vaikka missä nurkassa erilaisten apupöytien virkaa ihan mallikkaasti.
Näiden lastentuolien liimaukset eivät ole oikein onnistuneet. Lue: epäonnistuneet täysin, koska kolmannen liimausyrityksen jälkeen, Eija otti tuolin tänään haltuunsa ja lupasi liimata sen. Siunattu Eija!
Näitä kustavilaistuoleja meidän äiti muistelee, kun rapsutteli näitä sillä hammaslääkärin työkalulla i-k-u-i-s-u-u-d-e-n. Kyllä minäkin taisin hetken rapsutella. Marimekon Varvunraita-kangasta on istuimissa, ja puuosat Empirella puhtaanvalkoiset.
Tästä K-tuolista (?) mulla ei kunnon kuvaa olekaan. Nykyisin ulkomuotonsa on jo melko ryytynyt, mutta edelleen meidän suosikki. Kangas on Marimekkoa (nimeltään Kanteleen kutsu), ja sopii mielestäni tuoliin kuin otsatukka sialle eli todella hyvin tietty.
